AS vai ei?

Täällä voit keskustella AS lapsestasi tai lapsistasi.
repsukka
Viestit: 1
Liittynyt: 13 Helmi 2015, 08:44
Sukupuoli: Nainen
Diagnoosi: En ole AS henkilö

Hei! Olen kolmikymppinen kahden pojan äiti Varsinais-Suomesta. Vanhempi pojistani täytti juuri viisi vuotta ja hän on perheemme ns. erikoistapaus. Mitään diagnoosia hänellä ei (vielä?) ole enkä tiedä tuleekokaan, mutta tilannetta seuraillaan ja parhaillaan odotamme yhteydenottoa lastenpsykologilta.

Esikoinen on jo kaksivuotiaasta saakka saanut päiväkodista palautetta siitä, miten hän ei hakeudu toisten lasten kanssa leikkimään. Isot ihmisjoukot, kovat äänet sekä etenkin päiväkodin arjessa tapahtuvat yllättävät muutokset saavat pojan ahdistumaan. Poikaa on todella vaikea saada suostuteltua mukaan toimintaan, joka ei hänestä ole kiinnostavaa ja uusiin asioihin hän muutenkin usein suhtautuu hyvin epäluuloisesti. Itkupotkuraivareita hän ei yleensä näissä tilanteissa saa, vaan pistää "jarrut pohjaan" muuten vain.

Poika oppi tunnistamaan numerot ja kirjaimet kaksivuotiaana leikkitietokoneen avulla ja vähän alle nelivuotiaana tämä oppi lukemaan. Pojan kyky omaksua ja muistaa ulkoa kaikenlaista nippelitietoa on hämmästyttänyt jo tuolta kaksi-kolmevuotiaasta lähtien. Nykyään poika lukee täysin sujuvasti. Hän tunnistaa liikennemerkit ja tällä hetkellä kellonajat sekä pikkulegot (etenkin poliisi ja rosvo-teemalla) ovat syvän kiinnostuksen kohteina. Aiemmin tosiaan nuo liikennemerkit olivat kova juttu, sitä ennen lintukirja, josta sai kuunnella lintujen ääniä jne. Eli kiinnostuksen kohde vaihtuu aika ajoin, ehkä sitten, kun edellinen kohde alkaa olla "loppuun kaluttu" eikä anna enää mitään uutta.

Arkielo kotona sujuu hyvin. Pojat leikkivät kotona paljon keskenään (pikkuveli on 3-vuotias) ja veikkaisin, ettei monikaan kyläilijä edes tulisi ajatelleeksi, että esikoinen on hieman erilainen moniin muihin ikäisiinsä verrattuna. Tietysti lukutaito on sellainen, mikä herättää yleensä huomiota, mutta ei ehkä mikään muu.

Itsekään en vertailukohtien puutteessa osannut ihmetellä mitään ensi alkuun. Esikoinen oppi puhumaan hieman hitaanlaisesti ja alkuun hänen juttelutaitonsa oli sellaista, että kun joku kysyi jotain, hän lateli vastaukseksi vain piirretyistä tai saduista ulkoa oppimiaan lauseenpätkiä. Hän ei juuri koskaan oma-aloitteisesti kerro, miten päiväkodissa päivä on sujunut, ja kysyttäessäkin usein sanoo vain, että "en minä oikein muista". Lypsämällä ja johdattelemalla saattaa saada jotain kunnollisia vastauksia. Poika ei ole hirveän aktiivinen kyselijä (verrattuna pikkuveljeen, joka kyselee koko ajan kaikesta, että mikä tämä on ja miksi sitä ja miksi tätä). Hän on aina ollut vähän sellainen, että ottaa asiat vastaan sellaisena kuin ne eteen tulevat, eikä hirveästi kyseenalaista mitään.

En tiedä, onko pojassa "aineksia" Asperger-diagnoosiin, tiettyt piirteet sopivat todella hyvin, mutta toisaalta joitain Aspergereille tyypillisiä piirteitä ei löydy lainkaan. Poika puhuu kyllä selkeästi ja jollain tapaa hyvin muodollisesti (omaksunut esim. Muumeista sellaisia normaalia puhekieltä sivistyneempiä ja vanhanaikaisempia sanontatapoja jne), mutta puhe ei ole monotonista eikä pelkkää kirjakieltä, tai sitten poika luulee minun käyttämääni pohjalaismurretta kirjakieleksi, koska käyttää sitä aika vahvasti, vaikka poika on ikänsä asunut täällä Varsinais-Suomessa :D

Joka tapauksessa, asioita selvitellään ja katsotaan, mitä psykologi aikanaan sanoo. Hän on jo aiemmin ollut päiväkodissa seuraamassa poikani päivän kulkua ja pari keskustelua on käyty, mutta nyt päiväkodista ehdotettiin, että psykologi tekisi poikani kanssa vielä jotain erillisiä testejä.

En henkilökohtaisesti tunne ketään Asperger-henkilöitä tai Asperger-lasten vanhempia. Tämä foorumi vaikuttaa vielä aika hiljaiselta, mutta toivottavasti tänne tulisi muitakin vanhempia hämmästelemään lastensa erikoista persoonallisuutta :)
Reesusapina
Viestit: 9
Liittynyt: 13 Joulu 2014, 06:27
Sukupuoli: Mies
Diagnoosi: Mahdollinen (ei diagnisoitu)
Ekkot: Antakaa mieltäni kiehtova haaste, niin ongelma tullaan ratkaisemaan..
Eli vähän kaikki monimutkainen, mutta ei kovin yksityiskohtainen.

Onko haitta sellainen, että sen voisi katso haittaavan hänen elämäänsä (pidemmällä tähtäimellä) ja liittää siihen häiriö-liitteen?

En tiedä voitaisiinko minuakaan sellaiseksi sanoa. Pärjään ihmisten kanssa ihan OK ja olen viihdyttävä henkilö. En vain alla kovin läheiseksi heidän kanssaan – siis koskaan. Ja rutiinin tarpeeni on niiden puute ja en jaksaisi tarkkaan säännösteltyä elämää paljoa (tavallinen koulunkäynti ei ollut vaikeaa eli max 8 h). Ota tästä sitten selvää. En halunnut jatkotutkimuksia vaikka ehdotettiin.

Onko kyse siis yksilön kohdalla häiriöstä?
Meikäläinen
Viestit: 463
Liittynyt: 27 Tammi 2015, 14:59
Sukupuoli: Nainen
Diagnoosi: Diagnosoitu

repsukka kirjoitti:Hän ei juuri koskaan oma-aloitteisesti kerro, miten päiväkodissa päivä on sujunut, ja kysyttäessäkin usein sanoo vain, että "en minä oikein muista".
Minulla on aina ollut sama ongelma, että arkiset tapahtumat katoavat aktiivisesta muististani lähes reaaliajassa. Tärkeät asiat tallentuvat kyllä passiiviseen muistiin, mutta ei niitä saa ulos millään yleisluontoisilla kysymyksillä tyyliin miten meni koulussa.
repsukka kirjoitti: En tiedä, onko pojassa "aineksia" Asperger-diagnoosiin, tiettyt piirteet sopivat todella hyvin, mutta toisaalta joitain Aspergereille tyypillisiä piirteitä ei löydy lainkaan. Poika puhuu kyllä selkeästi ja jollain tapaa hyvin muodollisesti (omaksunut esim. Muumeista sellaisia normaalia puhekieltä sivistyneempiä ja vanhanaikaisempia sanontatapoja jne), mutta puhe ei ole monotonista eikä pelkkää kirjakieltä, tai sitten poika luulee minun käyttämääni pohjalaismurretta kirjakieleksi, koska käyttää sitä aika vahvasti, vaikka poika on ikänsä asunut täällä Varsinais-Suomessa :D
Tuo juuri on Asperger-ominaisuus, ettei matki välttämättä puheyhteisön kieltä.
Vastaa Viestiin