Löysin mieheni luota D-vitamiinipurkin, jonka olin ostanut 2010-luvun alussa luettuani lehdestä erään yksittäisen lääkärin mielipiteen siitä, että suomalaiset tarvitsevat talvella D-vitamiinilisää, koska ravinnosta on vaikea saada kasaan riittävää määrää D-vitamiinia. Lopetin D-vitamiinipillereiden syömisen, kun sain kuulla, että maitoon lisätään niin paljon D-vitamiinia, että litrasta maitoa saa koko päivittäisen D-vitamiinintarpeen. (Siis Suomen ravitsemusneuvottelukunnan kaikille kansalaisille totuutena ilmoittaman D-vitamiinin suositeltavan kokonaissaannin 10 mikrogrammaa päivässä.) Ravitsemusneuvottelukunnan edustajat varoittivat samassa yhteydessä, ettei ylimäääräistä D-vitamiinia pidä syödä, koska se olisi "vaarallista".
Lopetin pari kuukautta sitten maidon juomisen, koska havaitsin, että maidon juominen kaksinkertaistaa sekä nestemäisten että kiinteiden WC-jätösteni määrän. (Siitä koitui hankaluuksia, koska joudun kantamaan molemmat käsityönä kymmenien metrien päässä sijaitsevalle kompostikatokselle.) Minun piti kyllä hankkia pillerimuotoista D-vitamiinia korvaamaan maitoon lisättyä D-vitamiinia, mutten kyennyt tekemään sitä, koska menin taas niin huonoon kuntoon.
Rupesin tutkimaan eilen tätä vitamiiniasiaa ja huomasin järkytyksekseni, että suomalaisen ravitsemussuosituksen 10 mikrogrammaa päivässä saantisuositus ei perustu tieteellisiin tosiasioihin, vaan on kertaluokkaa kymmenen kertaa liian alhainen.
Olen siis kärsinyt koko ikäni D-vitamiininpuuttesta - siitä huolimatta että olen noudattanut tunnollisesti viranomaisten suosituksia ja kieltoja.
Näihin suosituksiin kuului muun muassa ihon aurinkorasvaaminen aurinkoisella säällä, joka estää tehokkaasti auringon D-vitamiinia tuottavan säteilyn kulkeutumisen elimistöön. Lisäksi olen käyttönyt tunnollisesti kirpputorilta ostamaani leveäreunaista pyöräilykypärää, joka on sekin suojannut kasvojani tehokkaasti auringonpaisteelta. Uuteen kypäräänhän minulla ei ole ollut koskaan varaa, kuten ei myöskään etelänmatkoihin. En ole kyennyt harrastamaan myöskään kävelyretkiä, koska silloin kun opiskelin, en ehtinyt tehdä muuta kuin opiskella, suorittaa kotitöitä ja odottaa unen tuloa. Sitten kun sairastuin, olisi ollut kerrankin aikaa kävellä, mutta en enää kyennyt siihen.
Ja vaikka kykenisinkin kävelemään, en saisi hirveästi aurinkoa, koska en kykene heräämään sairauteni vuoksio paljoakaan ennen virka-ajan päättymistä.
--
Otin eilen 100 mikrogrammaa -vitamiinia. Huomasin tänään, että ihoni on ruskettunut mystisesti eiliseen verrattuna, vaikka en ole nähnyt aurinkoa yli kuukauteen. Eli minulle niin tyypillinen kalpeus on nyt yhtäkkiä kokonaan poissa!
(Ihoni oli yhtä verevä viimeksi vuosikymmeniä sitten oltuani kuukauden Atkins-dieetillä.) Ikeneni ovat lisäksi vaalentuneet, mikä merkitsee todennäköisesti hiipivän ja hampaiden puhdistukselle resistenssin ientulehdukseni pysähtymistä.
Muistinko muuten mainita, että en ole ollut tänään lainkaan masentunut?