Olen sitä mieltä, että joudun käyttämään aivan liian paljon aikaa ruoanlaittoon, tiskaamiseen ja pakastamiseen. Joku päivä aion vielä mitata, kuinka paljon tunteja vietän päivittäin keittiössä. Elämäni vaikeutui tässä suhteessa entisestään kun lakkasin sietämästä nopeita hiilihydraatteja. Jouduin luopumaan sen vuoksi mm. kaurapuurosta, riisistä, haudutetuista juureksista, pullasta ja kaurakekseistä. Syön päivittäiset vihannekseni nykyisin raasteena, minkä valmistaminen on jopa vielä työläämpää kuin juurespadan valmistaminen. Tai voisin toki käyttää raastimen karkeaa terää, joka raastaa nopeasti, mutta karkea raaste on niin kuivaa ja mautonta, että voisi syödä yhtä hyvin sahanpuruja.
En tunne kyllä ketään toista, joka joutuu syömään niin paljon itse tehtyä ruokaa, että joutuu tiskaamaan kokonaiset kuusi lautasta ja neljä ruuanvalmistusastiaa päivässä! Ja päälle vielä tiskattavat ruoansäilytysastiat...
Tiskikoneelle olisi todella käyttöä, mutta se edellyttäisi satojen eurojen investointia.
Perusongelma on tietysti se, että ruoka valahtaa suolistoni läpi ilman että saan siitä kauhesti energiaa talteen. Tämä suurentaa myös huomattavasti kauppalaskuani, joka on ollut aina iso siitä huolimatta, etten ole koskaan syönyt kallista ruokaa. ILmankos ihmettelin opiskeluaikoina, kuinka ihmeessä opiskelukavereillani oli varaa istua ravintoloissa, kun minun rahani riittivät nippas nappas kotiruokaan. Vaatteitakin he ostelivat uutena.
Nytkin on taas nälkä, vaikka söin juuri äsken ison banaanin, kaksi ruisleipäviipaletta ja hyvän kasan jäävuorisalaattia, mutta olen niin väsynyt, ettten jaksa raastaa juureksia tai keittää puolukkapuuroa.
En halua myöskän keittää tattaripuuroa, koska olen syönyt sitä niin paljon täällä asuessani, että se tulee jo korvista ulos.
Kyllähän se vähän turhauttaa, että niin suuri osa elämästäni kuluu keittiössä ja kompostin äärellä, kun olen sentään viiden laudaturin ylioppilas ja ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut ihminen. Käyttäisin mielelläni muutaman peruskotitöistä liikenevän tunnin vaikka vapaaehtoistöihin. Vaikka tiedän toki, ettei se olisi järkevää, koska minun pitäisi käyttää kaikki liikenevä aika ja voima voikukkkien, vuohenputken ja lupiinin torjuntaan sekä talon, kaivon ja piharakennusten korjaamiseen ja etenkin homeremontin suunnitteluun sekä myös lukuisiin rästissä oleviin paperitöihin, joista moni liittyy oikeusturva-asioihin ja toimeentuloni parantamiseen. Toisaalta niiden paperitöiden tekemisestä tulee loppupeleissä yleensä vain paha mieli, kun ei niitä tukia sitten kuitenkaan saa, vaikka on miljoona itse kustannettua lääkärintodistusta etc. etc.
Tässä on päivittäinen ruokalistani:
- aamiaiseksi ruisleipää ja mustaherukkahiloa
- lounaaksi kaksi nakkia tai kahden munan juustomunakas, jälkiruoaksi raparperikiisselia raejuustosilmällä
- päivälliseksi itse tehtyä hernekeittoa ja näkkileipää, jälkiruoaksi itse tehtyä pannukakkua
- välipalaksi purkki maitorahkaa ja itse tehtyä raparperihilloketta
- toiseksi välipalaksi kaksi viipaletta ruisleipää, jäävuorisalaattia ja porkkanaa
- iltapalaksi porkkana-selleri-kaaliraastetta ja lasi piimää
- yöpalaksi banaani ja ruisleipää.
Tuossahan on kokonaiset seitsemän ateriaa!!!
Ei ihme, että elämäni on pelkkää syömistä ja ruoanlaittoa.
Ja syön tämän kaiken siitä huolimatta, etten liiku juuri lainkaan ulkosalla, en harrasta lainkaan liikuntaa ja nukun väintään 10 tuntia vuorokaudessa.
Syön joka päivä samaa ruokaa johtuen siitä, että se on helpoin ja halvin tapa hoitaa asia. Ruokalista on koostettu elimistöni sisäistä kelloa tukevaksi eli tuhdeimmat ruoat syön silloin kun ruoansulatukseni porskuttaa täysillä eli noin klo 20 alkaen. Kun kävin kuntoutustutkimuksessa, hoitaja kuunteli silmät ymmyrkäisinä, kun luettelin päivän aikana syömiäni aterioita. Mitään ei kuitenkaan kirjattu siitä, että joudun syömään epänormaalin paljon. Kyllä kai sitä voi pitää oireena, kun se vaikeuttaa niin paljon elämää sekä ajallisesti että rahallisesti. Laihtuminen kuuluuu sitä paitsi monen neurologisen sairauden perusoireisiin. Kyllähän minäkin laihtuisin, jos joutuisin syömään samoja ruoka-annoksia kuin muut ihmiset. Lapsena olinkin niin laiha, että sitä taivasteltiin esim. kouluterveystarkastusten yhteydessä. (Olin todellakin luokan laihin tyttö, jonka kylkiluut erottuivat selvästi ihon alta.)
Minusta minun kuuluisi saada jonkinlaista erityisruokavaliokorvausta jo senkin vuoksi, etten voi enää syödä edullista perussuokaa kuten kaurapuuroa ja riisiä. Silloin minulla olisi ehkä varaa ostaa muutakin valmisruokaa kuin se päivittäinen nakki!