Autisminkirjon olemuksesta/kogniitivisesta suuntautumisesta

Haluatko kysyä jotain tai pyytää apua anonyymisti?
Kirjaudu ulos ja kirjoita viestisi tänne.
Reesusapina

En oikein tiedä mitä ajatella omasta tilastani.
En oikein löydä ulkoisessa reaalitodellisuudessa elämisestä paljoa iloa.
Tosimaailma on hirveän tylsä. Olen älyllisesti erittäin avoin, mutta fyysiset ponnistukset ja reagointi ei oikein ole innostanut koskaan kuin lyhyesti. Käytäntö on käytäntöä, siinä ei subjektiivista sisältöä näkökulmastani.

Autisminkirjosta en oikein tiedä. Osaan olla sosiaalisesti erittäin vetoava ja hauska henkilö, kun edessä on jotain uutta ja mielenkiintoista. Sitten, kun objekti on testattu läpi, en näe siinä enää arvoa ja olen täysin sulkeutunut. Ihmisiä on mielenkiintoista testailla ja muodostaa päässäni heistä sisäinen looginen verkosto. En käytä heitä, kunhan tiedemiesmäisesti testaan persoonallisuuden piirteitä ja muuta profiilia mm. pienillä näkymättömillä pikkutesteillä. Periaatteessa tunnen henkilön pian paremmin kuin hän itse.

Itsellä ei ole koskaan ollut suhdetta kenekään kanssa, koska peräänyn ajoissa. En näe siinä paradoksaalisesti pointtia, koska elämme epävarmoja aikoja ja toisen elämällä pelleily pitkällä aikavälillä olisi edesvastuutonta. Sikäli mielenkiintoista, että suurin osa ihmistä ei ymmärrä tätä pitkänaikavälin vastuuta, koska elävät hetkessä kiinni. En siis ole koskaan juonut alkoholia, käynyt bileissä, harrastanut seksiä ja ikää on 30 vuotta. Lisäksi on ylempi korkeakoulututkinto, erittäin hyvin arvosanoin.

Kompastelen jatkuvasti, en oikein hallitse motoriikkaa mm. kävelytavoistani kannattaa hakea konsultaatio lähimmiltä ovenkarmeilta, joihin olen tehnyt tuttavuutta. Autolla ajaminen.... no, ette halua kyytiin.

Rutiinihommat ovat täyttä myrkkyä, itkua ja hammasten kiristystä.