En pysty hyväksymään diagnoosia...

Haluatko kysyä jotain tai pyytää apua anonyymisti?
Kirjaudu ulos ja kirjoita viestisi tänne.
Väsynyt

Olen vasta saanut diagnoosin vaikka olen jo vanha (41v.) Enkä pysty hyväksymään tätä ollenkaan. Jotenkin olen elämässä selvinnyt ajattelemalla, että kunhan tästä elämänvaiheesta selviän niin on sitten paremmin. Mutta diagnoosin myötä on selvää ettei tämä elämä koskaan muuta paremmaksi. Aina tulee kaikki olemaan "liikaa". Liian äänekästä/sosiaalista/haisevaa/sosiaalista/välkkyvää/sosiaalista/ihan-järjettömän-vaikeaa-vaikka-älykkyysosamääräni-olisi-kuinka-korkea. Olen hyvin syrjäytynyt normaalista elämästä, enkä koe mitään tarvetta päästä osaksi sellaista. Haluan vain olla unessa. Minkä takia pitäisi jaksaa pysyä elossa?
HoodedShadow
Ylläpitäjä
Viestit: 74
Liittynyt: 08 Heinä 2011, 14:52
Sukupuoli: Mies
Diagnoosi: Diagnosoitu
Ekkot: Tietokoneet, autoilu

Minkälainen on elämäntilanteesti, oletko työelämässä vai et?

Noita liikaa asioita voi yrittää vältellä olemalla enemmän yksin ulkona, metsässä, kirjastossa tai kotona.
Myös "normaalia elämää" voi vältellä, ellei työnteko estä sitä, ja jos estää voi siitäkin neuvotella työpaikkalla, että jos jotain voisi muuttaa tai mukauttaa parantamaan työntekoasi.

Millä tavalla diagnoosin saaminen on muuttanut sinua tai elämääsi?
Onko siitä ollut jotain haittaa, tai hyötyä?
Itse diagnoosihan ei sinua millään tavalla muuta vaan olet vieläkin täysin samallainen kuin ennen, se vaan määrittelee sinut muiden ihmisten ja lääkärien tekemiin kategorioihin.
Väsynyt

En ole ollut työelämässä moneen vuoteen, se on vain aivan liian raskasta ja pelottavaa. En muista että silloin kuin olin vielä töissä, olisi koskaan ollut hetkeä että olisin halunnut olla siellä. Kidutusta joka sekunti, paitsi ne mitä vessassa hengitin hitaasti että jaksaisin takaisin. En ole tarpeeksi sosiaalisesti kykenevä että osaisin löytää työtä jota voisin tehdä kotoa. Miten ihmiset sellaisia löytävät?
Perhe minulla on, ja jatkuva häpeä etten pysty edes heitä varten elämään kuin normaalit ihmiset. Ovat jumissa lapset tällaisen äidin kanssa. Nukun aina kun vaan voin ja loppuajan yritän vain pestä pyykit ja pitää huolen että kaikki saavat ruokaa. Pitäisi pystyä enemmän. Hävettää. Yritän olla kuin meteli ja vaatimukset eivät tuntuisi raskailta, mutta kyllä lapset tajuavat että muut äidit jaksavat enemmän.
Ajattelin että jos olen sairas, niin sitten saa lääkkeitä tai terapiaa tai jotain. Mutta tähän ei ole lääkkeitä. Tämä tilanne ei koskaan parane koska vika on minussa.
HoodedShadow
Ylläpitäjä
Viestit: 74
Liittynyt: 08 Heinä 2011, 14:52
Sukupuoli: Mies
Diagnoosi: Diagnosoitu
Ekkot: Tietokoneet, autoilu

Lääkettä ei tosiaankaan ole, mutta terapiaa on.

Esimerkiksi minulla on tällä hetkellä toimintaterapiaa, jossa muuanmuassa etsitään minulle sopivia toimintatapoja jolla saa perusasiat itsensä huolehtimisesta ja kodin hoidosta toimimaan paremmin tai edes ollenkaan, ja oppimaan uusia asioita esim. ruuanlaitto.

Toimintaterapiaa saa käymällä lääkärin vastaanotolla kertomassa, että haluaisi sellaista ja sitten lääkäri tekee asiasta lausunnon kelaan joka sitten päättää lähteekö sellaista maksamaan vai ei.

Myös masennukseen saa apua jos sellaista on, mutta siihen en itse ole apua hakenut koskaan, joten en tiedä miten sen kanssa asiat hoidetaan.
Meikäläinen
Viestit: 463
Liittynyt: 27 Tammi 2015, 14:59
Sukupuoli: Nainen
Diagnoosi: Diagnosoitu

Voi Väsynyt, olen pahoillani, että huomasin viestisi vasta nyt!

Kauhean raskaaltahan tuo elämäsi kuulostaa :( Kyllä minustakin sinun pitäisi saada jonkinlaista apua, mutta niin se vain taitaa olla, ettei asseille ole Suomessa minkäänlaista apua tarjolla. :( :(

Älä nyt itseäsi syytä, Väsy kulta! Ei se ole sinun vikasi, jos olet meidän tavoin vammaiseksi syntynyt. Päin vastoin, sinun kuuluisi saada apua ja tukea, ei ole oikein, että ihmisen elämä on noin kauhean vaikeaa ja raskasta.

Autismikirjon oireyhtymiin liittyy aivojen kroonista tulehtuneisuutta, joka selittää todennäköisesti aika paljon tätä oireistoa. On vain ajan kysymys, milloin siihen löydetään lievittävää hoitoa. Tutkimus ainakin etenee tällä hetkellä todella suurin harppauksin.

Onko lasten isä mukana kuvioissa? Entä minkä ikäisiä lapsesi ovat? Kun lapsesi tästä vielä kasvavat, he kykenevät antamaan oman kasvavan panoksensa taloudenhoidossa, jolloin sinun taakkasi kevenee.

Toisaalta, jos sinä olet noin kurjassa kunnossa, että olet aina väsynyt, on todennäköistä, että olet sairastunut myös krooniseen väsymysoireyhtymään. Siihen on olemassa lääkkeitä, jotka saattavat auttaa paljonkin, esimerkiksi matala-annoksinen naltreksoni. Sinun kannattaisi varmaan käydä Tampereella Olli Polon luona, joka on niitä harvoja lääkäreitä Suomessa, jotka ovat perehtyneet kunnolla kroonisen väsymysoireyhtymän diagnosointiin ja hoitoon.
Vastaa Viestiin