Ilmeet, äänenväri ja mimiikka

Yleistä keskustelua Autismista.
Meikäläinen
Viestit: 463
Liittynyt: 27 Tammi 2015, 14:59
Sukupuoli: Nainen
Diagnoosi: Diagnosoitu

Näin joku aika sitten minusta kuvatun videon. Olin hiukan järkyttynyt, koska ilmeeni olivat niin voimakkaita, että muistutin CP-vammaista. Se kuitenkin selitti erittäin hyvin sen, että olin joutunut todistamaan elämäni aikana lukemattomia kertoja sellaista, että tuntemattomat ihmiset kohtelevat minua jotenkin "oudosti". Että minuun on suhtauduttu toisinaan jotenkin eri tavoin kuin muihin. Huomasin, että jotkut ihmiset suhtautuivat minuun jollain tavalla hyljeksivästi tai torjuen, vaikka olen aina koettanut pitää mahdollisimman hyvin huolta siitä, että suhtaudun itse kaikkiin ihmisiin lähtökohtaisen ystävällisesti ja kohteliaasti.

Koska olin varma siitä, ettei kyseessä voinut olla se, että olisin sanonut jotain väärää, pohdin nuorena usein, oliko minussa kenties joku paha ominaishaju, jota en itse kyennyt haistamaan. Oli sitten tavallaan kuitenkin helpotus tajuta, että tässä se nyt oli. Ja minähän olisin halunnut saada tietää jo alaluokilla, miltä näytä muiden silmissä, mutta videoita ei oltu silloin edes keksitty.

Tänään järkytyin sitten uudestaan ja vielä pahemmin, kun tajusin, että minut monta vuotta sitten diagnosoinut lääkäri valehteli minulle tässä asiassa. Hän totesi ensin jotain sen suuntaista, että minulla on hyvin voimakkaat ilmeet. (Kirjoitin tarkan sanamuodon AS-palstalle, mutta koko palsta on näköjään poistettu netistä.) Halusin tietää asiasta lisää, sillä minusta jokaisella on oikeus saada tietää, millaisen vaikutelman antaa muille ihmisille, etenkin jos asia liittyy johonkin sairauteen. Lääkäri totesi siihen, että ilmeeni on ovat kuulema niin lievästi poikkeavat, että vain hänen kaltaisensa koulutettu ihminen kykenee havaitsemaan niiden poikkeavuuden. Mikä hirveä emävale!! Kehtasi vielä lisätä "älä jumita tähän asiaan, kun tällä ei ole mitään merkistystä". Ai että "jumita"? Mehän olimme juuri tulleet villakoiran ytimeen eli siihen, mikä olemuksessani on niin silmiinpistävän tökkivää, että mm. Ortonin työklinikan henkilöstö totesi etten soveltuisi asiantuntijatehtäviin. Mitään tutkimatta, opintomenestystäni tai mahdollista alaan liittyvää työkokemustani lainkaan selvittämättä ilmeisesti juurikin sen vuoksi, etten näytä "asiantuntijalta", vaan CP-vammaiselta. (Aivan kuin CP-vammainen ei voisi olla asiantuntija! No todennäköisesti sellainen ei mahtunut heidän maailmankuvaansa.)

Tai kyllä he tarjosivat minulle yhden selityksen. Sain myöhemmin kotiin minusta laaditut lausunnot ja minua kuvattiin niissä "lapsenomaiseksi". Se oli minusta melko mielenkiintoinen tulkinta, sillä olen ollut jo lapsesta asti erittäin vastuuntuntoinen ihminen eli olen luonteeltani siis jotain aivan muuta kuin lapsenomainen. Mutta olemukseltani tietysti voin vaikuttaa lapsenomaiselta, koska olen erittäin avoin ja tunteitani voi lukea kuin avointa kirjaa. Ja juurikin nuo voimakkaat ilmeet saavat minut todennäköisesti vaikuttamaan lapsenomaiselta. Joka tapauksessa, lausunnossa olisi pitänyt selittää tarkemmin, mihin he tarkkaan ottaen viittasivat tuolla määreellä, koska lausuntoa lukevan ihmisen päässä syntyy todennäköisesti sellainen mielikuva, että olin lausunnon laatijan mielestä lapsenomainen nimenomaan henkisesti enkä ulkoisesti.