elämää kroonisen väsymysoireyhtymän kanssa

Täällä voit keskustella liikunnasta ja tervydestä.
Meikäläinen
Viestit: 463
Liittynyt: 27 Tammi 2015, 14:59
Sukupuoli: Nainen
Diagnoosi: Diagnosoitu

Olen päättänyt ruveta kellottamaan pistokokeenomaisesti, kuinka paljon aikaa minulta kuluu yliääräisiin kotitöihin. T'änään kuvasin jääkaapissa kastumaan ja homehtumaan päässeet porkkanat. Siirsin ne myös rei-itettyihin pusseihin, joihin sujautin talouspaperia kuivikkeeksi. Työssä vierähti puoli tuntia.

Työ oli sikäli turhaa, että porkkanat eivät olisi kastuneet ja homehtuneet, jos olisin kyennyt siirtämään ne kuivikkeella varustettuihin reikäpusseihin heti kun ruokakuorma saapui. (En todellakaan kyennyt, koska olin aivan poikki ruokien kantamisesta eteisestä jääkaappiin. Ja seuraavina päivinä en kyennyt, koska piti ajaa voikukkia taikka levätä pois voikukkien ajon aiheuttamaan väsymystä.)
raitapaita
Viestit: 7
Liittynyt: 02 Touko 2016, 01:24
Sukupuoli: En halua kertoa
Diagnoosi: Diagnosoitu

Sisävessan käyttö lisäisi kuitenkin asumismukavuuttasi, sekä sinulta jäisi aikaa muuhun tekemiseen. Olisiko mahdollista korjata jätevesiasia vastaamaan nykyisiä vaatimuksia?

On myös olemassa kompostivessoja, sekä ns. kuivakäymälöitä. Jospa näistä löytyisi arkeasi helpottava ratkaisu.
Meikäläinen
Viestit: 463
Liittynyt: 27 Tammi 2015, 14:59
Sukupuoli: Nainen
Diagnoosi: Diagnosoitu

Minulla ei ole missään nimessä varaa jätevesiremonttiin, sellainen maksaa useampia tuhansia euroja. Vesivessasta syntyy lisäksi käyttökuluja, koska vesipumpun pitää pumpata kaivosta joka ikinen litra vettä, jolla vessaa huuhdotaan.

Ei kuivakäymälän (siis huussin) pito ole niin kauhean työlästä, jos se vain sijaitsee lähellä asuinrakennusta ja jos siellä on pikkuinen laastipalju, joka on kevyt tyhjentää viereseen kompostiin. Ja tosiaan tarvitsen myös ne ravinteet omaan käyttööni eli ruoantuotantoon.

Kaupoissa myydään kyllä kalliilla hinnalla mukamas kompostoivia käymälöitä, mutta markkinoilla on vain kaksi mallia, jotka kompostoivat myös virtsan. Toinen toimii sähköllä eli on kallis käyttää ja toinen maksaa tuhansia euroja ja vie lisäksi julmetusti tilaa.

P.S.
Olen yksinkertaistanut huussi-suunnitelmaa. En enää haaveile uuden oviaukon puhkaisemisesta kylppärin ja huussin väliin, koska se tulisi kalliiksi ja olisi teknisesti hankala toteuttaa. Nyt huussiin kuljetaan kiertämällä kuistin toiseen päähän. Kuistista tulee siis sellainen, että se jatkuu nurkan taakse.

Yhdistin myös makuusopen ja käymälän. Kuulostaa järkyttävältä, tiedän, mutta ei se huussi oikeasti haise sisäänpäin, koska makkiastia sijaitsee ulkoilmassa. Lisäksi vuoteen ja pöntön väliin tulee väliseinä, joten huone ei näytä lainkaan huussilta, vaan käymälä-osa paljastuu vasta kun kiertää seinän taakse. Kuistista tulee tällä lailla yksinkertaisempi ja pienempi.
Viimeksi muokannut Meikäläinen, 23 Kesä 2017, 03:34. Yhteensä muokattu 4 kertaa.
Meikäläinen
Viestit: 463
Liittynyt: 27 Tammi 2015, 14:59
Sukupuoli: Nainen
Diagnoosi: Diagnosoitu

Olen joutunut nyppimään voikukansiemeniä käsin joka ikisenä kesänä. :evil: Tänään jouduin taas lähtemään tuohon "voikukkajahtiin", kun kävi ilmi, ettei talkoolaiseni kykene erottamaan voikukkien seasta niitä, joiden kukinto on tippunut pois. (Selitin eilen, että olen nyppinyt pois kaikki sellaiset, koska epäilen, että ne jaksavat tuottaa itämiskykyisiä siemeniä vielä niiton jälkeen.)
Kun katsoin pihalle, huomasin, ettei hän ollut poiminut myöskään aukeamaan päässeitä "siemenpalloja" (en tiedä oikeaa termiä). Hän sanoi, että luuli, ettei niitä tarvise pomia, koska ajatteli niiden olevan "kuolleita". :shock: (Luulin, että lapsikin tietää, miten voikukat lisääntyvät. :roll: )

Niin oli sitten pakko lähteä itse voikukkajahtiin. Onneksi on ollut niin kuivaa, ettei niitä ole yhtä paljon kuin edellisinä vuosina. Mokasin kuitenkin paluumatkalla. Olin iloinnut jo etukäteen, että talkoolainen haluaisi varmaan auttaa kikemisessä, koska se on hänelle mieluista hommaa. Mutta hänen lonkkansa eivät enää tykkää kitkemisestä. :( Niinpä intouduin kitkemään itse hiekkakasaan pesineitä horsmia. Unohdin tykkänään, että kitkeminen on minulle vähän niinkuin nou nou -hommaa, sillä siinä joutuu käyttämään ihan liikaa voimaa. Tai voin kyllä kitkeä, mutta vain ihan vähän aikaa. Muistin asian vasta kun hiekkakasa oli putsattu ja minua väsytti. Minulla pitäisi olla joku, joka kulkee perässäni ja vahtii, mitä teen. Ilmankos aina korostetaan, että osa autismikirjon ihmistä tarvitsee ympärivuorokautista valvontaa. :D :D

Saas nähdä, millainen päivä huomisesta tulee. Olin jo tänään niin (aivo-)väsynyt, etten kyennyt tekemään kiireellisiä hommia kuten paineen lisäys vesisäiliöön.

En enää uskalla pitää lämminvesivaraajaa päällä, koska vesi sen sisällä on alkanut kiehua. (Toivon, että kiehuminen liittyisi alentuneeseen vedenpaineeseen eikä siihen, että termostaatti olisi rikki tms.) Tiedän kyllä, että siinä on varoventtiili, jonka tehtävänä on estää säiliön räjähtäminen kiehumistilanteissa. Asia pelottaa minua silti niin paljon, etten uskalla pitää säiliötä päällä. (Luin raportin tapauksesta, jossa vesi oli ruvennut kiehumaan ja mies oli avannut säiliön kannen tarkoituksenaan lisätä sinne kylmää vettä, jolloin kattila oli räjähtänyt ja mies kuollut.)

Toisaalta vedessä voi alkaa kasvaa terveydelle haitallista legionella-bakteeria, jos se ei ole vähintään 55-asteista. Suo siellä vetelä täällä... No onneksi minulla on niin reipas talkoolainen, että hän on peseytynyt lutakossa ja aikoo peseytyä huomennakin, vaikka huomiselle päivällekin ennustettiin vain 12 lämpöastetta. :|

Tämä ahkera talkoolainen haravoi tänään 1,5 jätesäkkiä kuivaa heinää, joka on pilannut ihanan pihaniittyni! :D Heinäpatja oli niin paksu, että vain voikukka jaksoi puskea sen läpi. :evil: (En npäässyt leikkaamaan niittyä enää kesäkuun jälkeen, koska onnistuin hajoittamaan ruohonleikkurin. Tämän seurauksena myyrät lisääntyvvät talvella villisti heinäpatjan alla ja kalusivat mm. karviaispensaan niin pahasti, että siitä oli pakko karsia kaksi kolmannesta pois. :evil: :evil: )

Ai niin, piti siis ilmoittaa, että voikukan/horsman nypinnässä vierähti kokonaiset 1,5 tuntia. Sitten olinkin niin väsynyt, että päivä oli kokolailla pulkassa. (Enkä taaskaan jaksanut peseytyä. :evil: )

Siinä oli tunti turhaa työtä sikäli, että työ olisi vältetty, jos olisin kyennyt niittämään voikukat ajoissa.
Meikäläinen
Viestit: 463
Liittynyt: 27 Tammi 2015, 14:59
Sukupuoli: Nainen
Diagnoosi: Diagnosoitu

Ei ollut taaskaan kummoisetkaan juhannusbileet. :(

Nukuin pommiin ja heräsin vasta klo 15.30. Aamiaisen jälkeen päätin käydä juhannuksen kunniaksi pesulla! :) Kävin samalla reissulla myös kompostikatoksella talkoolaiseni kanssa. Juttelu hänen kanssaan aiheutti sen, etten osannut enää täyttää kompostia oikein, vaan jouduin tekemään kaiken kahteen kertaan. :roll: Jouduin hautaamaan kompostin sisälle vanhentuneita linssejä, ja löysin kompostin uumenista - yllätys, yllätys - kärpäsentoukkia :x .

Matkalla lutakolle huomasin, että voikukat olivat ehtineet jälleen siemennysvaiheeseen. Aavistin, etten pääse enää tekemään uutta reissua tämän päivän aikana, joten tein uuden voikukannyppimiskierroksen.

Sen jälkeen söimme viime yönä valmistamiani hernekeittoa (kaksi lautasellista) ja pannukakkua. Sitten olin niin väsynyt, että sain itkupotkuraivarin ja kävin päiväunille. Heräsin klo 21.30, jolloin talkoolaiseni oli jo menossa nukkumaan. (Hänkin oli niin väsynyt, että jätti juhannussaunan väliin.)

Sen jälkeen keräsin tarpeet viiden päivän raparperikiisseliin ja -hilloon. Tajusin, että olin ryöstöviljellyt nuoria raparperipuskiani, koska varret alkoivat olla tosi tiukassa ja yhden varren mukana lähti koko kasvupiste. Täällä on ollut tajuttoman kuiva kesä, ja epäilen, että puskat eivät ole saaneet riittävästi vettä. Lähimmälle yksilölle olen kyllä antanut kaiken laskiveden eli vähintään kolme ämpäriä päivässä.

Sitten katkoin raparpereista lehdet ja revin ne sekä levitin kuivumaan, jotteivät etanat lisääntyisi. Sen jälkeen paistoin munakkaan ja söin raparperikiisseliä. Sitten pakastin lopun raejuston, jotta se ei pilaantuisi, pilkon ja huuhtelin raparperinvarret, keitin osasta kiisseliä ja varastoin loput jääkaappiin. Sen jälkeen oli taas nälkä, joten söin kaksi majoneesileipää ja salaattia. Nyt kello on jo puoli kaksi ja olen taas niin puhki, että taidan nukkua vielä toiset päiväunet. Päätä särkee lisäksi samalla tavalla kuin eilen.

---

Minusta tuntuu usein siltä, että puolet valveillaoloajastani kuluu ruoanlaittoon, pakastamiseen, tiskaamiseen ja syömiseen. Ja raparperien kasteluun ja lannoittamiseen sekä raparperinvarsien poimimiseen ja lehtien repimiseen! En käsitä, miten voimani ja aikani voisivat riittää lisäksi vielä mansikkamaahan, marjapensaisiin, maa-artisokkaan, kirveliin ja parsakaaliin. :(

Joudun myös syömään huomattavasti enemmän kuin ikäiseni naiset - siitä huolimatta, että nukun viikoittain 20 tuntia enemmän kuin muut. :roll: Joudun itse asiassa syömään jopa enemmän kuin raavaat nuoret miehet! Se ei johdu ylipainosta, vaan epänormaalin suuresta ominaisenergiankulutuksestani, joka lisääntyy tietysti vielä entisestään, jos joudun harrastamaan jotain fyysistä aktiviteettia. Kyseessä on vähän samantapainen ilmiö kuin se, että lihakseni kasvavat kohisten heti, jos vähänkin rasitan itseäni.

Pohdin jo lapsena, toimivatko ylisuuret lihakseni kompensaationa huonoille keuhkoilleni. Nyt tosin tiedän, ettei vika ole niinkään keuhkoissa kuin verenkierrossa eli tarkkaan ottaen verisuonteni supistumiskyvyssä.

Ihmettelin lapsena myös sitä, miksi hengästyn niin helposti juostessani, vaikka vietin lähes kaiken vapaa-aikani juosten, toisin kuin muut ikäiseni. :|
Meikäläinen
Viestit: 463
Liittynyt: 27 Tammi 2015, 14:59
Sukupuoli: Nainen
Diagnoosi: Diagnosoitu

Keräsin tänään 1,5 tuntia voikukanteriä ja nyt on todella ikävä olo.
Meikäläinen
Viestit: 463
Liittynyt: 27 Tammi 2015, 14:59
Sukupuoli: Nainen
Diagnoosi: Diagnosoitu

Olen sitä mieltä, että joudun käyttämään aivan liian paljon aikaa ruoanlaittoon, tiskaamiseen ja pakastamiseen. Joku päivä aion vielä mitata, kuinka paljon tunteja vietän päivittäin keittiössä. Elämäni vaikeutui tässä suhteessa entisestään kun lakkasin sietämästä nopeita hiilihydraatteja. Jouduin luopumaan sen vuoksi mm. kaurapuurosta, riisistä, haudutetuista juureksista, pullasta ja kaurakekseistä. Syön päivittäiset vihannekseni nykyisin raasteena, minkä valmistaminen on jopa vielä työläämpää kuin juurespadan valmistaminen. Tai voisin toki käyttää raastimen karkeaa terää, joka raastaa nopeasti, mutta karkea raaste on niin kuivaa ja mautonta, että voisi syödä yhtä hyvin sahanpuruja. :x

En tunne kyllä ketään toista, joka joutuu syömään niin paljon itse tehtyä ruokaa, että joutuu tiskaamaan kokonaiset kuusi lautasta ja neljä ruuanvalmistusastiaa päivässä! Ja päälle vielä tiskattavat ruoansäilytysastiat... :roll:
Tiskikoneelle olisi todella käyttöä, mutta se edellyttäisi satojen eurojen investointia.

Perusongelma on tietysti se, että ruoka valahtaa suolistoni läpi ilman että saan siitä kauhesti energiaa talteen. Tämä suurentaa myös huomattavasti kauppalaskuani, joka on ollut aina iso siitä huolimatta, etten ole koskaan syönyt kallista ruokaa. ILmankos ihmettelin opiskeluaikoina, kuinka ihmeessä opiskelukavereillani oli varaa istua ravintoloissa, kun minun rahani riittivät nippas nappas kotiruokaan. Vaatteitakin he ostelivat uutena. :shock:

Nytkin on taas nälkä, vaikka söin juuri äsken ison banaanin, kaksi ruisleipäviipaletta ja hyvän kasan jäävuorisalaattia, mutta olen niin väsynyt, ettten jaksa raastaa juureksia tai keittää puolukkapuuroa. :roll: En halua myöskän keittää tattaripuuroa, koska olen syönyt sitä niin paljon täällä asuessani, että se tulee jo korvista ulos. :x

Kyllähän se vähän turhauttaa, että niin suuri osa elämästäni kuluu keittiössä ja kompostin äärellä, kun olen sentään viiden laudaturin ylioppilas ja ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut ihminen. Käyttäisin mielelläni muutaman peruskotitöistä liikenevän tunnin vaikka vapaaehtoistöihin. Vaikka tiedän toki, ettei se olisi järkevää, koska minun pitäisi käyttää kaikki liikenevä aika ja voima voikukkkien, vuohenputken ja lupiinin torjuntaan sekä talon, kaivon ja piharakennusten korjaamiseen ja etenkin homeremontin suunnitteluun sekä myös lukuisiin rästissä oleviin paperitöihin, joista moni liittyy oikeusturva-asioihin ja toimeentuloni parantamiseen. Toisaalta niiden paperitöiden tekemisestä tulee loppupeleissä yleensä vain paha mieli, kun ei niitä tukia sitten kuitenkaan saa, vaikka on miljoona itse kustannettua lääkärintodistusta etc. etc. :(

Tässä on päivittäinen ruokalistani:
- aamiaiseksi ruisleipää ja mustaherukkahiloa
- lounaaksi kaksi nakkia tai kahden munan juustomunakas, jälkiruoaksi raparperikiisselia raejuustosilmällä
- päivälliseksi itse tehtyä hernekeittoa ja näkkileipää, jälkiruoaksi itse tehtyä pannukakkua
- välipalaksi purkki maitorahkaa ja itse tehtyä raparperihilloketta
- toiseksi välipalaksi kaksi viipaletta ruisleipää, jäävuorisalaattia ja porkkanaa
- iltapalaksi porkkana-selleri-kaaliraastetta ja lasi piimää
- yöpalaksi banaani ja ruisleipää.

Tuossahan on kokonaiset seitsemän ateriaa!!! :shock: :shock: :shock: Ei ihme, että elämäni on pelkkää syömistä ja ruoanlaittoa. :roll: Ja syön tämän kaiken siitä huolimatta, etten liiku juuri lainkaan ulkosalla, en harrasta lainkaan liikuntaa ja nukun väintään 10 tuntia vuorokaudessa.

Syön joka päivä samaa ruokaa johtuen siitä, että se on helpoin ja halvin tapa hoitaa asia. Ruokalista on koostettu elimistöni sisäistä kelloa tukevaksi eli tuhdeimmat ruoat syön silloin kun ruoansulatukseni porskuttaa täysillä eli noin klo 20 alkaen. Kun kävin kuntoutustutkimuksessa, hoitaja kuunteli silmät ymmyrkäisinä, kun luettelin päivän aikana syömiäni aterioita. Mitään ei kuitenkaan kirjattu siitä, että joudun syömään epänormaalin paljon. Kyllä kai sitä voi pitää oireena, kun se vaikeuttaa niin paljon elämää sekä ajallisesti että rahallisesti. Laihtuminen kuuluuu sitä paitsi monen neurologisen sairauden perusoireisiin. Kyllähän minäkin laihtuisin, jos joutuisin syömään samoja ruoka-annoksia kuin muut ihmiset. Lapsena olinkin niin laiha, että sitä taivasteltiin esim. kouluterveystarkastusten yhteydessä. (Olin todellakin luokan laihin tyttö, jonka kylkiluut erottuivat selvästi ihon alta.)

Minusta minun kuuluisi saada jonkinlaista erityisruokavaliokorvausta jo senkin vuoksi, etten voi enää syödä edullista perussuokaa kuten kaurapuuroa ja riisiä. Silloin minulla olisi ehkä varaa ostaa muutakin valmisruokaa kuin se päivittäinen nakki! :roll:
Meikäläinen
Viestit: 463
Liittynyt: 27 Tammi 2015, 14:59
Sukupuoli: Nainen
Diagnoosi: Diagnosoitu

Jos jokaisen aterian valmistamiseen, nauttimiseen ja astioiden tiskaamiseen kuluu keskimäärin puoli tuntia, minulta kuluisi ruokaan ja ruokailuun kokonaiset 3,5 tuntia päivässä! :shock: :shock: Eikä tuossa ole ehkä huomioitu vielä raparperien hoitoon ja pakastamisralliin kuluvaa aikaa. :shock: (Joudun pakastamaan esim. hernekeiton, pannukakuknpalat, leivän, nakit ja osan juustoraasteesta ja raejuustosta vieläpä 10 ja 20 gramman annospusseihin.)

Pissa- ym. rallissa vierähtää erittäin varovaisesti arvioiden puoli tuntia päivässä. Ei siis ihme, etten jaksa peseytyä tai pestä pyykkiä eikä mikään muukaan asia etene elämässäni...
Viimeksi muokannut Meikäläinen, 29 Kesä 2017, 04:59. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Meikäläinen
Viestit: 463
Liittynyt: 27 Tammi 2015, 14:59
Sukupuoli: Nainen
Diagnoosi: Diagnosoitu

Siis tää on todella järkyttävää. :cry: :cry: :cry: :cry: :cry:
Kelan julkaisemassa "tutkimuksessa" lukee kuulema näin: "sairauden keräämä huomio ja saatu huolenpito sekä sosiaalietuudet voivat muodostua tottumuksiksi, jotka voivat jopa ylläpitää oireita". Anteeksi mitä??? Huolenpito ja sosiaalietuudet???? Jos tätä tautia ei hoideta julkisessa terveydenhuollossa, eikä tämän perusteella makseta sairaspäivärahaa eikä työkyvyttömyyseläkettä, niin eiväthän ME-potilaat saa silloin mitään huolenpitoa eikä sosiaalietuuksia.

Minun mielestäni tuollaisen väitteen esittäminen julkisuudessa on suorastaan kunnianloukkaus kokonaista vammaista kansanryhmää kohtaan. Ettäs kehtaavat! :x

Minua ei ainakaan voi syyttää työhaluttomuudesta, koska olen uhrannut lähes koko aikuisikäni yrittäessäni kouluttautua sellaiseen ammattiin, jota kykenisin tekemään terveyteni puolesta. Jos olisin halunnut vain lusmuilla, olisin jättäytynyt sinkuksi, lopettanut toivottomat opiskeluyritykseni ja jättäytynyt toimeentulotukiviranomaisten elätettäväksi. Elintasoni olisi ollut siinä tapauksessa huimasti suurempi kuin se nyt on ollut ja olisin kyennyt hankkimaan itselleni sellaista, mihin en ole pystynyt kuten uusimaan silmälasieni linssejä näkökykyni heikkenemisen tahdissa ja korjauttamaan lohjenneita hampaitani.

Lihaskipuja aiheuttava aivo-selkäydintuehdus on varmaan ainoa sairaus, joiden potilaat halutaan lavastaa syypäiksi omaan sairauteensa, vaikka kyseessä on jkäsittääkseni geneettinen sairaus, jonka puhkeamisen voisi välttää todennäköisesti vain sillä, ettei tekisi ikänänsä tikkua ristiin minkään asian eteen, vaan söisi aina jonkun muun valmistamaa ruokaa etc. etc.

Jos ihmisellä on sen verran kunnianhimoa, että yrittää opiskella itselleen ammatin ja ehkä jopa kokeilla siipiään työelämässä ja tekee lisäksi vielä pakolliset kotityöt päälle, ehkä vielä päälle lasten ja miehenkin edeestä kotitöitä, niin käsitykseni on, ettei sairastumista voi silloin estää. Ainoa asia, jonka voi estää on se, ettei sairaus pahene tai ettei se pahene ainakaan nopeimmalla mahdollisella tavalla.
Viimeksi muokannut Meikäläinen, 29 Kesä 2017, 17:42. Yhteensä muokattu 6 kertaa.
Meikäläinen
Viestit: 463
Liittynyt: 27 Tammi 2015, 14:59
Sukupuoli: Nainen
Diagnoosi: Diagnosoitu

Kelan palkkaamat "tutkijat" eivät edes ymmärrä alansa perustermejä!! He ovat kääntäneet oireen sanalla "sairauskäyttäytyminen". :shock: :shock: Ikäänkuin potilas ei olisi oikeasti sairas, vaan ainoastaan käyttäytyisi väärällä tavalla. Vaikka idioottikin tajuaa, että uneliaisuus, väsymys, ruokahaluttomuus, muistin ja keskittymiskyvyn herpaantuminen ja lämpöily ovat oireita eivätkä "käyttäytymistä". Kas kun eivät leimaa meitä käytöshäiriöisiksi! :evil:

Sjiis kuinka pitkälle tämä ME-potilaiden julkinen polkeminen saa oikein jatkua?? Kohta meiltä viedään varmaan Suomen kansalaisuuskin, koska emme osaa "käyttäytyä" ja teeskentelemm olevamme sairaita, koska haluamme väärinkäyttää työttömyyskorvausta.

Entä jos joku neropatti "tutkija" keksisi väittää julkisesti samaa esim. masennuspotilaista? Veikkaisinpa, että siitä noususi hirveä haloo ja julkinen myrsky, kun ammattilaiset kävisivät puolustamaan masennuspotilaita. Meitä ei kukaan puolusta, emmekä kykene puolustamaan itseämme, koska olemme yhtä huonossa kunnossa kuin masennuspotilaat. Minäkin vain länkytän tässä yksityisessä blogissa, koska en kykene laatimaan edes yleisönostokirjoitusta asiasta. :cry: :cry: :cry:

Ja mikä vielä käsittämättömämpää, nämä neorpatti-tutkijat suosittelevat aerobista liikuntaa ME:n hoitoon, vaikka se on saattanut monen potilaan pyörätuoliin, vuoteenomaksi tai jopa ennenaikaiseen hautaan. Tänä vuonna esim. kuoli yksi tunnetuimpia ME-aktivisteja vain 40 vuoden ikäisenä. Hänen sairautensa paheni rysähtäen sen jälkeen kun häntä oli kuntoutuettu liikunnalla. KIitos teille Iris Pasternack, Anni Remahl, Anneli Ahovuo-Saloranta, Jaana Isojärvi ja Eeva Mäkinen, olette liittyneet osaksi murhaajien joukkoa. Teitä ei näköjään haittaa pätkääkään, vaikka ME-potilaita kuolee vielä tänä päivänä liikunnan aiheuttamiin jälkiseurauksiin. Valviran pitäisi kyllä jo puuttua tähän touhuun, sillä sen tehtävänä on sen oman ilmoituksen mukaan suojella potilaita hoidoilta, jotka pahentavat sairautta.

ME-potilaita on pidetty jopa osastohoidossa ja pakotettu liikkumaan X määrän päivässä, vaikka vointi on siirtä romahtanut ja koko ajan heikentynyt. Bravo suomalainen terveydenhoitojärjestelmä, kun se tuottaa ruumiita ja pyörätuolipotilaita. Taas kerran säästyy niitä kallisarvoisia verovaroja, kun kuolleille potilaille ei tarvitse maksaa työttömyyskorvausta. Olen tähän asti uskonut naiivisti, että naiset olisivat jotenkin elämän ja ihmisyyden puolella, mutta nyt romahti sekin usko lopullisesti. Tämän loistotutkimuksen tekijät ovat kaikki naisia. :cry: :cry:
Viimeksi muokannut Meikäläinen, 29 Kesä 2017, 17:48. Yhteensä muokattu 3 kertaa.
Vastaa Viestiin