Metsänhenki ilmoittautuu.

Oletko uusi käyttäjä?
Esittele itsesi täällä!
SpaceCat
Viestit: 2
Liittynyt: 29 Loka 2017, 21:10
Sukupuoli: En halua kertoa
Diagnoosi: Mahdollinen (ei diagnisoitu)
Ekkot: Eläimet (eri toten kissaeläimet), kasvit (yrttikasvit), viikingit, shamanismi, noituus, kvanttifysiikka, Albert Einstein, Terrence Mckenna, taide, filosofia, psykologia (Jung), luonnontieteet, etymologia, eläinten oikedet, vegaani ruokareseptien kehittäminen, autisminkirjo, puutarhahommat, villiyrtit
dinosaurukset, avaruus, scifi, arkeologia, kivet, super sankarit, Charlie Chaplin, musiikki, tietokirjat, sanakirjat, ristikot, Stephen Kingin kirjat (+kirjat yleensäkkin), Tietokoneet, mystiikka ja myytit sekä mytologia, konsolipelit, ....

29 Loka 2017, 21:19

Täällä 28vuotias metsä-otus pirkanmaan/satakunnan välimaastosta, joka ei halua itseään luokitella sukupuolisesti mieheen tai naiseen tai sen kummoisempaan, koska mielestäni se ei kerro minusta mitään. Biologisesti olen naaras, mutta hyvin usein olen kuullut sanottavan, että minulla on uroksen aivot. Minä en sitä sen kummoisemmin halua miettiä tai kategorisoida, koska se on täysin yhdentekevää minulle.

Olen autisminkirjon diagnoosia tässä saamassa piakkoin (vielä vähän kesken kun on niiiiin paljon kaikenlaista mm. OCD, PTSD, ahdistusta ja masennusta ym). Mutta varmahan tämä jo on. Syy myöhäiseen diagnoosiini on se, että nuorempana elämäni keskittyi lähinnä päihteisiin ja voimia ei ollut hakeutua hoitoon. Minulla on aivan järkyttävä pelko lääkäreitä kohtaan ollut jo pienestä pitäen ja jätin jo lapsena hoidot kesken, kun ne vaan pahensivat oloani ja saivat itseni itsemurha-alttiiksi (en myös pystynyt oikein puhumaan) joten äitini antoi minun lopettaa.

Myöskin entisellä paikkakunnalla 6v sitten yleinen terveydenhuolto väärinkäsitti itseäni ja sain siellä jopa kuulla aivan törkeitä syytöksiä itsestäni ja SSRI lääkkeet kouraan, joiden vaikutuksen alaisena romutin melkein koko elämäni. Silloin päätin, että en enää ikinä mene lääkäriin, mutta vuosi sitten minun oli pakko, koska nykyään minulla on vastuuta muistakin kuin itsestäni. Itsestäni en niinkään välitä, mutta haluan voida hyvin, jotta perheelläni olisi parempi olla.

Uudella paikkakunnalla olen viimein saanut apua ja tunteen, että minusta välitetään. Hoitoa ja ymmärrystä olisin kyllä tarvinnut jo lapsesta saakka, mutta sen sijaan olen käynyt melkoisen helvetin läpi ja koittanut pyristellä. Olen aina ihmetellyt, että mikä minua vaivaa kun olen niiiiiiin erilainen ja outo. Perheessäni en kokenut itseäni oudoksi, mutta sen ulkopuolella. Minun vanhempani eivät koskaan saaneet tai hakeneet diagnoosia, mutta vahva epäilys siitä että isäni oli myös autisminkirjoilla ja äitini on aika selkeä ad/hd, vaikka ei todellakaan halua sitä myöntää. Myös sisaruksillani on kaikilla jotain neurologisia poikkeavuuksia/sairauksia mm. Ad/Hd/ADD, CRPS. Isälläni oli myös epilepsia ja itsellänikin on epäilty epilepsia-kohtauksia saaneen, mutta niitä on tullut niin harvoin vielä, että vielä en uskalla sanoa mitään ja lääkärin kanssa on vielä selvitettävää.

Pelkään kaikenlaista, klovnjea, liukuovia, sairaaloita, ihmisiä, kylmää vettä, uimahalleja, kauppoja, ahtaita paikkoja, korkeita paikkoja, lentokoneita........ Niin monta miljoonaa asiaa voisi listata. Lisäksi puhuminen on minulle todella vaikeaa. Minulla on usein jopa sellaisia kausia, että tekee mieli lopettaa puhuminen kokonaan. Tässä asiassa olen kuitenkin edistynyt sen myötä, koska mieheni ei kestä ollenkaan sitä, että en puhu.

Eli siis perheeseeni myös kuuluu hyvin todennäköinen autisminkirjolainen aviomies (joka ei halua hakea erikseen mitään diagnooseja, koska pystyy käymään koulussa ym) sekä 6vuotias lapseni joka on melko varmasti myös autisminkirjoilla, mutta diagnoosia ei olla vielä haettu (työn alla on) sekä kaksi kissalastani (all cats are asperger).

Tulin palstalle, koska olen täysin eristäytynyt perheeni ulkopuolisesta maailmasta ja minulla ei ole vuosiin ollut oikein minkäänlaisia syvällisiä ystävyyssuhteita tai keinoja joilla voisin purkaa itseäni. Ymmärryksen puute on huutava. Minun on ollut hyvin vaikea sopeutua tähän maailmaan ja usein tunnenkin itseni ulkoavaruuden asukkaaksi ennemminkin kuin tellus-planeetan.

Kaipaan ymmärrystä itselleni, haen myös ymmärrystä itseäni kohtaan ja haluan oppia ymmärtämään itse itseäni paremmin. Olen huomannut vuosien aikana, että syvimmät suhteet olen aina pystynyt luomaan vain toisten autisminkirjolaisten kanssa, koska olen niin hyvin moniulottuvainen ja vaikeasti ymmärrettävä persoona. Minun vahvuuteni on silti ylitsepursuava empatiani kaikkea kohtaan.

Palsta vaikuttaa hiljaiselta, mutta tervehdys kaikille, jotka täällä oleilevat!